Suomalaiset näyttävät esimerkkiä!

Muutama juttu Jordaniasta:

Hinnat ovat kohonneet hurjasti ainakin turistikohteissa. 2006-vuoden opaskirjastamme hinnat ovat toisinaan kaksinkertaistuneet tai enemmän. Varsinkin luontokohteissa rahastus ihmetyttää: vaeltamisesta joutuu maksamaan suolaisen hinnan ja telttamajoituksestakin voidaan veloittaa yli 50 euroa luonnonsuojeluorganisaation nimissä. Reilun tunnin mittaisesta jeeppisafarista Wadi Rumin aavikolla jouduimme pulittamaan noin 35 euroa. Hienot olivat maisemat, mutta tuntuu, ettei rahalleen saa oikein vastinetta.

Jordaniassa kusetetuksi joutuu myos ihan tavallisissa paikallisbusseissa tai ruokakaupassa. Syyriaan verratuna meno on paljon röyhkeämpää.

Ammanin jälkeen menimme Danaan, joka on pieni kylä mahtavissa maisemissa. Asukkaita taisi olla korkeintaan 50. Danassa oli mukava leputella hermoja Damaskoksen ja Ammanin kaupunkeilun jälkeen. Yövyttiin Tower Hotellissa joka on ihan suositeltava paikka, ruokakin oli hyvää kun oli indonesialaisia tyttöjä kokkeina. Vähän vaihtelua siis. Vaeltamisen ja rentoutumisen jälkeen suuntasimme Petraan, joka taitaa olla lähi-idän tunnetuin nähtävyys. Paikka on Indiana Jonesista tuttu ja sen tietävät myös monet losoperseturistit, jotka kiersivät aluetta aasin selkärankaa koetellen... Oikein pahaa teki. Petra ei kuitenkaan ollut niin paha turistirysä kuin aluksi ajateltiin. Kun menee paikalle jo aamu seitsemältä, saa kierrellä päänähtävyyksiä rauhassa ja häipyä sitten sivureiteille.

Petran jälkeen teimme lyhyen visiitin Wadi Rumin aavikolle, jonne selvästikin olisi pitänyt tehdä yöpymisretki. Parissa tunnissa ei tullut hullua hurskaammaksi. Otimme bussin Aqabaan ja taas maksoimme ylihintaa. Alkoi jo vähän ärsyttää koko Jordania ja koitimme päästä mahdollisimman nopeasti seuraavalla laivalla Egyptiin. Laiva olikin ihan hurjan kallis: nopealla eli tunnin kestävällä laivalla hinta oli noin 60 euroa ja hitaalla neljä tuntia kestävällä 50 euroa/henkilö. Vähän on eri hinnat meidän Siljalla tai Viikkarilla. Tuli jo koti-ikävä. Terminaalissa ei tietenkään voinut maksaa kortilla ja siellä sitten onnettomina olimme rinkat selässä näppejä nuolemassa. Päätimme mennä parin kilsan päässä olevaan rantaresorttiin, josta saimme terassityylisen ulkomajoituksen kolmella eurolla. Sitten vain rantalomaa viettämään! Omistajan mukava veli vei meidät snorklaamaan koralliriutoille ja aluksi se oli tosi vaikeaa, henki meinasi salpaantua. Korallit olivat kuitenkin mahtavia ja innostuimme toden teolla snorklaamisesta. Yövyimme Bedouine Moon Villagessa yhteensä kolme yötä, koska rantaloma ja koko paikka tuntuivat niin mukavilta. Omistaja oli illalla aina ihan maistissa ja jutut olivat sen mukaisia. Tapasimme myös muita reissaajia Briteistä ja Etelä-Afrikasta, jotka olivat molemmat Land Rovereilla matkalla Afrikan läpi Kapkaupunkiin, toiset Lontoosta ja toiset Australiasta. Hauska tapa reissata, tämä pitää joskus toteuttaa! Törmäsimme myös ensimmäiseen Suomalaiseen hieman epäilyttävissä olosuhteissa. Joku turistinainen oli täydessä touhussa arabimiehen kanssa meidän nukkumapaikkamme vieressä ja kiipesimme ylös nukkumaan kovin köhistellen. Puhuimme, että nyt saisivat lähteä kyllä muualle ja yllättäen nainen paljastuikin suomalaiseksi! Eikä mikään ihan nuori ollut... Kyllä sitä hävetti hiukan...