Kulttuurieroja sun muuta

Nyt olisi luvassa vahan yleista ihmettelya Syyrialaisesta kulttuurista ja muusta kummallisista asioista. Syyria jai siis eilen taakse ja nyt asustellaan Ammanissa Jordanian puolella.


Bensa on tajuttoman halpaa (0.30 e litra), mutta bensa-asemat kiinnostavia. Turkin js Syyrian rajan ylitettyamme bussi tankattiin ensimmaisella asemalla joka tuli vastaan, tosin bensa-asemaksi sita ei valttamatta heti tunnistanut. Mies sitten rooki suussa kaynnisti moottorin jostan pumpun nakoisesta, ja katsoi rooki suussa letkuun josta pulpahti bensaa. Katsottiin tata vahan sydan kurkussa, mutta bussi saatiin tankattua ja jatkoimme kohti Aleppoa.

Falafel rullat olivat tajuttoman hyvia, kuin myos hummus, tahnat, salaatit seka muu Syyrialainen ruoka. Mitaan lansimaalaisemman tapaista on kuitenkin kaytannossa hyvin vaikeaa loytaa ja jos loytaa se on selkeasti hyvin Syyrialaisella otteella tehtya. Paivittaisiin falafelrulliin seka hummukseen kyllastyminen oli vaistamatonta. Syyriassa ei loydy Mc Donaldsia, mutta hyva niin.

Julkista liikennetta hoitaa vanhat toyota hiacet. Asemia on ympari kaupunkia ja reitteja on joka suuntaan niin etta ilman arabiankielen taitoa perassa on mahdoton pysya. Matkustaminen on kuitenkin halpaa (0.16e), kun loytaa oikean auton. Samat pakut hoitavat myos pidempia yli kahden tunnin matkojakin, mutta bussit ovat parempia jos haluaa mahduttaa jalat mukaan... Pitkien matkojen bussit lahtevat aina noin 5 km keskusta, ja liput ostetaan valilla mita kummallisimmista paikoista, esim. kahvilasta tai ravintolasta. Syyrialaiset ovat kuitenkin ystavallisia neuvomaan niin perille paasee!

Intialaiset Bollywood elokuvat ovat suosittuja taalla, ja bussi- tai junamatkoja viihdyttavat yleensa Bollywoodit.

Jos opiskelet, Syyria on ehka paras matkailumaa mita loytyy, ainakin edullisin. Aikuisten museolippu maksavaa useimmissa paikoissa 2,50e. Opiskelijat saavat lipun aina 0,15 e! Myos junalipun saattaa saada hyvin halvalla Valille Aleppo - Damascos (n. 200km). Tama oli meille erityisen katkeraa valilla.

Syyriassa soi useimmiten arabipoppi (volume taysilla tietysti). C-kastteja myydaan levykauppojen tarjonnan perusteella enemman kuin cd-levyja. Ulkomaalaisista artisteista suosittu on erityisesti Akon. Myos Celine Dionin My heart will go on ja Zorron naamiosta tuttu I Want to Spend My Lifetime Loving You vaikutti herattavan tunteita monessa syyrialaisessa. Yleensa arabipoppi vei kuitenkin voiton.

Syyriassa rahaa nostettaessa pankkiautomaatit sylkevat 1000 Syp (16e) seteleita. Naita ei kukaan tunnu haluavan, ei edes pankit. Kortit eivat kaytannossa kay missaan, joissan hotelleissa kuulemma ottavat vastaan.

Kunnollista kahvia ei saa oikeen mistaan, Nescafe on vallannut markkinat. Arabialaista kahvia loytyy valilla, mutta se on siis espresson kokoinen kardemummalla maustettu voimakas kahvi. Hyvaa kyllakin! Maitoa ei kannata yleensa pyydaa silla se vaikuttaa yleensa olevan vanhaa, paikalliset kun eivat kayta. Pysyimme siis teessa joka olikin hyvaa ja loytyi aina ja kaikkialta. Toisinaan tee on sokeroidaan valmiiksi, ja talloin juoma onkin lahinna sokeria teella maustettuna...

Kaikesta huolimatta Syyria oli oikein viihdyttava!

Damaskos

Palmyran polttavan auringon jalkeen saavuimme Damaskokseen ja taksikuskit tulivat heti hyeenan lailla piirittamaan ja tarjoamaan ylikallista taksikyytia. Miten se onkin niin, etta taksikuskit ovat aina kamalia kusettajia? Otimme minibussin keskustaan ja menimme kyselemaan hotellihuoneita. Toisella yrityksella tarppasi kolmen hengen dormi kohtuu halvalla. Damaskoksessa on jo suurkaupungin piirteita ja ihmisia valilla tungokseen asti. Menimme illalla vanhaankaupunkiin, josta loysimme tosi mukavan opiskelijakahvilan/gallerian. Suurin osa asiakkaista oli tyttoja, osa ilman huivia ja kaikilla vesipiippu kadessa! Jes! Taalla poltellaan vesipiippua alkoholin sijaan ja mekin tilasimme tietenkin sellaisen.

Aamulla olikin odottamassa ne joka reissun vatsavaivat (tulihan ne sielta!) Onneksi karsimme niista vain yhden paivan eli helpolla paastiin! Kavimme National Museumissa tuijottelemassa maailman ensimmaista kirjoitettua tekstia ja yritimme loytaa bussiasemaa, josta saisimme liput Ammaniin. Taalla Syyriassa on kaikki asemat jostain syysta sijoitettu 5km kaupungin ulkopuolelle, josta koituu usein kauheaa vaivaa. Matkalla asemalle alkoi sataa vetta taivaan taydelta emmeka edes saaneet ostettua lippuja pyhapaivan takia. Jeesus, etta otti aivoon! Otimme taksin takaisin ja sanoimme kuskille Damascus City Center ja kuski vei meidat johonkin ostoskeskukseen, jonka nimi on Town Center. Ei olisi voinut enempaa pieleen menna. Kuski oli niin aasi, ettei tajunnut edes karttaa nayttamalla tai arabiaksi sanomalla, mihin halusimme menna.

Kavimme myos paivareissulla Bosrassa, jossa on tosi iso ja hyvinsailynyt roomalainen teatteri. Se olikin yksi Syyrian vaikuttavimmista raunioista. Saakin oli ihanan aurinkoinen (eilen tuuli niin, etta hiukset meinasivat lahtea). Valitettavasti myos Bosra on turistipaikka ja kusetus sen mukaista. Tuntuukin etta turisteille suunnatuissa paikoissa kusettaminen on valitettavan yleista kun taas Aleppossa ja Hamassa kaikki sujui mukavasti. Terveiset myos kaikille postikortin saajille: maksoimme postimerkeistakin triplahinnan... Aika pienella rahallisella menetyksella ollaan kuitenkin selvitty. Damaskos on kuitenkin ihan koettavan arvoinen kaupunki, varsinkin vanhakaupunki sokkeloisine kujineen on varsin mukava. Maanantai aamuna lahdemme bussilla kohti Jordaniaa (liputkin saimme!) ja bussiyhtion nimi on Hermochallenge. Saa nahda onko nimi enne...

Ja lisaa raunioita!

Lahdimme Alepposta junalla ykkosluokassa kohti Hamaa, maksoi vain reilun euron per naama. Junat taalla ovat peraisin etelakoreasta ja muutenkin yllattavan mukavia. Ekassa luokassa junapojat kavivat vahan valia suihkuttamassa fairin hajuista ilmanraikastinta joka meni henkeen. Hintaan kuului viela trippimehut ja karkit. Varsin mukavaa tamakin! Hama on melko pieni paikka, ei mitaan erikoista mutta mukavan tuntuinen kuitenkin. Kaupungin nahtavyys on isot puiset vesipyorat nyt joki haisi pahalta ja pyorat eivat edes pyorineet. Veden pintaan pulppusi jatkuvasti pahan hajuista metaania! Ympariston siisteydesta ja voinnista ei taalla usein olla niin kiinnostuneita kaiketi. Tormasimme koripalloilijaan joka oli New Yorkista mutta parhaillaan vaihdossa paikallisessa joukkueessa. Siita saa kuulemma hyvat raha. Han kyseli etta mita ihmetta teemme Syyriassa lomalla, taalla kun ei ole mitaan tekemista ja nakemista, internetkin on niin hidas, taisi olla siis vahan rajoittunut... Hamassa koitimme kirjoittaa blogiin, mutta kone pimahti. Kavimme paikallisessa ravintolassa syomassa valtavan annoksen kanaa ja mezea (eli lahi-idan tapas), sitten olikin ihana paasta nukkumaan.

Seuraavana paivana suunnattiin Krak des Chevaliersiin linnaan, eika lahdostamme meinannut tulla mitaan. Paasimme kuitenkin minibussilla matkaan. Minibussit ovat usein tayteen ahdettuja Toyota hiaceja tms. eika niissa ole tavaratilaa ei jalkatilaa. Jouduimme maksamaan kolmen lipun hinnan koska rinkat veivat yhden. Tosin yksi lippu on naurettavan vahan, ehka 50 senttia. Linna sijaitsikin tosi korkean vuoren paalla, raunioissa oli aika koleaa ja vetista, katolla tuuli meinasi vieda mennessaan. Olisi ehka mukava katsella linnaa paremmalla saalla mutta hienolta ja jylhalta se nytkin naytti. Menimme viereiseen ravintolaan syomaan ja samalla iski kauhea myrsky ja raekuuro. Lampotila taisi lahennella nollaa!

Taalta suuntasimme Palmyraan ja bussi oli valitettavasti taas minibussi. Nyt jouduimme kuitenkin maksamaan vain kahden lipun hinnan kun kuski tunki rinkat olemattomaan takaluukkuun. Itse tungettiin ahtaalle takapenkille, mutta sopu tekee tilaa. Sitten ei muuta kuin Yalla ja kohti aavikkoa. Matka kesti kaksi tuntia ja yhtaan enempaa ei ahtaassa bussissa olisikaan voinut matkustaa. Tsekattiin Lonely Planetista Baal Shamin hotellin joka osoittautui suureksi virheeksi. Hotelli oli kuppainen ja hintaa huoneesta pyydettiin 900 Syp. Todettiin etta kallista ja saimme pudotettua hinnan 700 Syp. Kun hotellin mies lahti tajusimme etta 700 on ryostohinta tasta luukusta, eika edes sesonkiaikaan. Sanoimme tasta miehelle joka alkoi kiukkuisena selittaa etta Palmyrassa kaikki on kallista, LP keksii omia hintoja ja ettemme takuulla loyda mistaan halvempaa huonetta. Meidat tyonnettiin vakisin turistiravintolaan syomaan pahaa ruokaa jossa oli vanhaa jugurttia kastikkeena. Kyselimme muutamasta muusta hotellista hintoja ja kappas vain, viereinen hotelli pyysi vastaavasta huoneesta 400 Syp. Hotelliin tultuamme sanoimme tasta miehelle etta 700 on ihan liikaa tasta paikasta, huonekin on ihan likainen. Mies pyysi istumaan alas ja alkoi pelamaan korttia ja unohti meidat taysin. Jopa on hyvaa asiakaspalvelua! Sanoimme etta joko keskustelemme nyt hinnasta tai vaihdamme hotellia. Mies oli vihaisena ja haukkui muut hotellit. Olimme tyhmina antaneet passit miehelle aiemmin. Meita alkoi kuumottaa ja sanoimme etta maksamme ja lahdemme pois, tanne emme jaa! Tasta hammentyneena mies sanoi etta voimme maksaa 600 Syp. Ei se ollut meille ihan ok mutta alkoi vasyttaa ja annoimme periksi. Tosi huono maku jai ekasta illasta Palmyrassa ja emme ihmettele etta kuuleman mukaan useat ovat alkaneet tekemaan paikkaan vain paivaretkia.

Seuraavana paivana katsastimme Palmyran kaupunkin rauniot jotka ovat 100-300 luvulta, aurinko kuumotti ja unohdimme aurinkorasvan. Totesimme etta taalla tulisi takuulla kuvata seuraava Indiana Jones -elokuva. Ostimme beduiiniperheelta huivit. Lammintakin oli ehka 25 astetta ja aavikko alkoi uuvuttaa.

Aleppo

Aleppossa aika kului enimmakseen Souqissa jossa mukaan tarttui pakollinen palestiinahuivi, ja varmasti paljon muutakin jos olisimme suostuneet kaupittelijoiden ehdotuksiin. Lisaksi katsastimme Citadelin eli kaupungin linnoituksen, teimme paivaretken laheisiin tuhansia vuosia vanhoihin kuolleisiin kaupunkeihin, vietimme piknikkia Syyrialaisittain. Illalla kaytiin bissella kuuluisassa Baron Hotellissa (jossa Agatha Christie kirjoitti Orient Expressin), ja paikassa olikin havaittavissa historian havinaa... Siella tutustuimmekin paikallisen hotelliyrittajaan Ahmediin ja mukaviin liettualaisiin tyttoihin ja saksalaiseen poikaan jotka kaikki yopyivat Ahmedin hotellissa. Bisse alkoi nousta paahan ja Ahmedin ehdotuksesta paadyimme toiseen kaupungin kahdesta kunnollisesta yokerhosta. Paikka sijaitsi hienon hotellin alakerrassa ja naytti ulkopain luksukselta mutta paljastui lahinna ruotsinlaivan yokerhon kopioksi! Porukkaa oli aikas vahan ja Dj seka sahkorumpali viihdytti ysarihiteilla ja arabipopilla. Mekin tanssimme Matiaksen kanssa muiden painostamina hiturin ja arabialaisen poppibiisin josta ei tullut oikein mitaan, paatkin loimme yhteen kun rytmi oli niin vaikea. Illan jarkytys koitti kun oli laskun aika: 850 SYP (13 euroa) henkilo. Jokainen taisi vain juoda yhden juoman, karsean kallista! Ei siis ihme ettei diskossa kay juurikaan porukkaa kun vain rikkailla on varaa. Lisaksi alkoholin kaytto ei luonnollisesti ole musliimien keskuudessa suotavaa, ja sita on tarjoilla lahinna hotelleissa ja hienoimmissa ravintoloissa.

Rosita

Syyriaan!

Cappadokia alkoi olla jo nahty ja saakin alkoi muistuttaa enemman suomen marraskuuta. Siis yobussilla kohti Syyriaa, ensin Antakyaan Turkin puolelle viela ja sielta rajalle. Turkissa bussit ovat pettamattomia mukavuudessa, tarjoiluun kuuluu aina juomat seka muffinssi tms, kaikki tietysti hintaan sisaltyen. Tallaista luksusta toivoisimme myos suomeen! Katkonaisten unien jalkeen saavuimme Syyrian rajalle, josta alkoi tuntua etta aloimme olemaan jo lahi-idassa (vaikka Turkkikin sita maantieteellisesti taitaa olla). Viisumin saaminen Syyrian rajalta sujui kuin vetta vain, piti vain olla oikeaa valuuttaa, euroja dollareita tai Syyrian puntia. Viisumin hinta vaihtelee maittain, suomalaisille 28$ kun taas britit maksavat 60$. Jenkit luonnollisesti tatakin enemman. Puolentunnin odottelun jalkeen jatkoimme kohti Aleppoa. Syyriassa saimme ystavallisen vastaanoton, mutta valitettavasti negatiivset puolet tulivat tutuksi nettisensuurin muodossa, Syyria kun on poliisivaltio ja hallituksen kaikenlainen vastustaminen kiellettya. Oppositiota taalla ei taida ollakaan ja Presidentin kuvat valvoo joka kadunkulmassa, hotelleissa ja ravintoloissa. Syyrian politiikassa on siis viela parantamisen varaa ja tamakin kirjoitus taitaa olla laitonta, mutta suomea ei taideta salaisessa poliisissa osata! Onneksi kun johtajat ja politiikan unohtaa Syyria on mita mukavin matkailumaa ja viela erittain edullinen. Kohtuullisessa hotellissa nukkuu alle kymmenella eurolla, ravintolassa syo muutamalla eurolla, katukeittiossa tatakin halvemmalla (ja herkullista on) ja parin tunnin junamatkan taittaa vain reilulla eurolla ykkosluokassa. Mukavaa siis!

Aleppossa yovyimme hauskassa vanhassa talossa sijaitsevassa Zahrat Al-Rabie hostellissa, joka oli ehka vahan nukkavieru mutta ajoi asian ja sijaitsi mukavasti keskustassa. Suuntasimmekin heti vanhaan kaupunkiin ja Aleppon isoon ja sokkeloiseen souqiin (eli basaariin) ja eksyimme heti, mika tosin on ihan suositeltavaa ja hauskaa. Kaduilla heratimme kiinnostusta. Luultavasti jokaiselle Syyrialaiselle opetetaan koulussa sanat "welcome" ja "whats your name", ja sanavarasto usein rajoittui naihin kahteen sanaan. Valilla tama on vahan koomistakin mutta sympaattista! Kiinnostus ulkomaalaisia kohtaan on useimmiten vilpitonta ja ystavallista.

Matias

Vihdoin!

Viimein loysimme nettikahvilan joka avaa myos Blogspotin, facebookin jne. Kyseiset sivustot ovat taalla kielettyja koska niilla on ilmennyt hallituksen vastaista toimintaa. Right. Tasta tama jatkuu!

Cappadociaan

Toisen Istanbul-paivan vietimme Taksimissa eli Sultanahmetin turistirysan ulkopuolella. Kavin leikkauttamassa otsatukkaani kampaajalla ja metsastimme kameratarvikkeita. Kun vihdoin loiysimme niita, Matias meinasi saada kohtauksen, kun myyja hinkkasi uuden objektiivin linssia vahan likaisella ratilla. Rauhoittumiseen loytyi kuitenkin keino eli turistibaarin vesipiippu, jota polttelimme mansikan makuisilla aromeilla. ( Ja vanhemmille tiedoksi, etta vesipiipusta tulee vesihoyrya.) Illalla suuntasimme Aasian puolelle Haydarpasan juna-asemalle ja lahdimme korottelemaan kohti Ankaraa. Matias hyvaksyi taas ravintolavaunun tarjoilijan nokkelat lisamyyntipuheet. Hytissa oli nelja sankya ja aivan liian kuuma. Valilla mittari naytti 29 astetta. Turkkilaiset miehet kai vaansivat lammityksen aina taysille.

Ankara naytti juuri niin tylsalta kuin voi kuvitella. Lampotila oli lahella Suomen lukemia. Ankaran jattimaiselta bussiasemalta lahdimme kohti Cappadociaa, tarkalleen ottaen Göremea. Nukuimme molemmat bussissa suu auki retkottaen. Göreme on pieni kyla keskella Cappadocian erikoisia maisemia. Sesonkiaikana paikka on pullollaan turisteja, mutta nyt on aika rauhallista johtuen myos kylmasta saasta (tanaan saatiin nauttia ihan auringosta). Valitsimme turisti-infosta majapaikan, koska emme jaksaneet lahtea rinkkojen kanssa niita kiertamaan. Paadyimme mukavaan Travellers Cave Pensioniin, josta saimme kahden hengen kallioon tehdyn luolahuoneen 20 eurolla. Luolahotellit ovatkin alueen erikoisuus. Soimme, otimme kuvia ja joimme bissea. Tutustuimme myos Suomessa tyoskentelevaan indonesialaiseen poikaan, joka oli asunut Turussa. Tanaan kavimme opastetulla Cappadocian kierroksella, mutta siita lisaa seuraavassa postauksessa.

Rosita

Istanbul

Matkamme alkoi eilen lennolla Istabuliin, jonka kautta aloitamme puolentoista kuukauden reissun lahi-idan maihin. Matkaajina Matias ja Rosita, ehka valilla tulemme reissaamaan muidenkin kanssa jos samanlaisia suunnitelmia omaavia ilmaantuu. Maat ovat talla hetkella Turkin lisaksi Syyria ja Jordania, seka jos aika riittaa niin tarkoitus olisi Kreikan saaristoa paasta katsomaan. Lisaksi Libanon kiehtoo, mutta viela ei ole varmaa etta menemmeko sinne. Turvallisuustilanteen mukaan tietenkin. Mukavaa maa varmasti sekin. Istanbuliin lennettiin ihan kahdella eri lentoyhtiolla, itse lensin Finnairilla kun taas Rosita tuli jalkijunassa Air Balticilla. Olin ensimmaisena meista varannut Finnairin koneesta viimeisen paikan... Blogia tulemme paivittamaan aina kun mukava internet-kuppila osuu eteen, ja kuvia lisataan jos sellainen onnistuu. Uudella laajakulmalla tuleekin makoisaa jalkea, joten niita on varmasti luvassa.

Ensimmaiset kaksi yota olemme vanhaan 1800-luvun puutaloon rakennetussa hotellissa, vain seitseman huonetta, kattoterassi ja mukava sijainti, eli loistava paikka rentoutua hieman alkuun. Hotelli on Naz Wooden House Inn, mutta emme suosittele hotellin kotisivuille menemista, kone sai heti viruksen. Hotelli onneksi on kelpo ja hinnat hotels.comin olivat huokeat 41 euroa huone/yo. Kevatkin on saapunut Istanbuliin ja auringossa lampotila taisikin nousta tanaan hetkittain yli viidentoista asteen, eli mukava varaslahto kevaaseen! Luultavasti viimeistaan Syyriaan paastessamme lampotila tulee tasta viela nousemaan, mutta huomenna kun suuntaamme Turkin Cappadociaan edessa saattaa parhaimmillaan ja pahimmillaan olla lunta, vuorilla taalla on viela laskettelukausi maaliskuun loppuun. Eraassa laskettelukeskuksessa pystyykin laskettelun ohessa ihailemaan taustalla olevaa valimerta ja puolen tunnin ajomatkan paassa ovat aurinkorannat! Tata tekisi mieli kokeilla. Huomenna on viela paiva edessa Istanbulissa ja illaksi suunta on junalla Ankaraan, josta eteenpain Cappadocciaan heti aamusta. Yo vietetaan siis makujunan sangyissa, toivomme etta junat ovat taalla yhta mukavia kuin pitkan matka linja-autot. Hinta on ainakin kohdillaan, 17 euroa. Tastaa lisaa seuraavassa, nyt etsitaan joku paikallinen kuppila jossa viettaa iltaa Istanbulin yossa.

Matias