Ja lisaa raunioita!

Lahdimme Alepposta junalla ykkosluokassa kohti Hamaa, maksoi vain reilun euron per naama. Junat taalla ovat peraisin etelakoreasta ja muutenkin yllattavan mukavia. Ekassa luokassa junapojat kavivat vahan valia suihkuttamassa fairin hajuista ilmanraikastinta joka meni henkeen. Hintaan kuului viela trippimehut ja karkit. Varsin mukavaa tamakin! Hama on melko pieni paikka, ei mitaan erikoista mutta mukavan tuntuinen kuitenkin. Kaupungin nahtavyys on isot puiset vesipyorat nyt joki haisi pahalta ja pyorat eivat edes pyorineet. Veden pintaan pulppusi jatkuvasti pahan hajuista metaania! Ympariston siisteydesta ja voinnista ei taalla usein olla niin kiinnostuneita kaiketi. Tormasimme koripalloilijaan joka oli New Yorkista mutta parhaillaan vaihdossa paikallisessa joukkueessa. Siita saa kuulemma hyvat raha. Han kyseli etta mita ihmetta teemme Syyriassa lomalla, taalla kun ei ole mitaan tekemista ja nakemista, internetkin on niin hidas, taisi olla siis vahan rajoittunut... Hamassa koitimme kirjoittaa blogiin, mutta kone pimahti. Kavimme paikallisessa ravintolassa syomassa valtavan annoksen kanaa ja mezea (eli lahi-idan tapas), sitten olikin ihana paasta nukkumaan.

Seuraavana paivana suunnattiin Krak des Chevaliersiin linnaan, eika lahdostamme meinannut tulla mitaan. Paasimme kuitenkin minibussilla matkaan. Minibussit ovat usein tayteen ahdettuja Toyota hiaceja tms. eika niissa ole tavaratilaa ei jalkatilaa. Jouduimme maksamaan kolmen lipun hinnan koska rinkat veivat yhden. Tosin yksi lippu on naurettavan vahan, ehka 50 senttia. Linna sijaitsikin tosi korkean vuoren paalla, raunioissa oli aika koleaa ja vetista, katolla tuuli meinasi vieda mennessaan. Olisi ehka mukava katsella linnaa paremmalla saalla mutta hienolta ja jylhalta se nytkin naytti. Menimme viereiseen ravintolaan syomaan ja samalla iski kauhea myrsky ja raekuuro. Lampotila taisi lahennella nollaa!

Taalta suuntasimme Palmyraan ja bussi oli valitettavasti taas minibussi. Nyt jouduimme kuitenkin maksamaan vain kahden lipun hinnan kun kuski tunki rinkat olemattomaan takaluukkuun. Itse tungettiin ahtaalle takapenkille, mutta sopu tekee tilaa. Sitten ei muuta kuin Yalla ja kohti aavikkoa. Matka kesti kaksi tuntia ja yhtaan enempaa ei ahtaassa bussissa olisikaan voinut matkustaa. Tsekattiin Lonely Planetista Baal Shamin hotellin joka osoittautui suureksi virheeksi. Hotelli oli kuppainen ja hintaa huoneesta pyydettiin 900 Syp. Todettiin etta kallista ja saimme pudotettua hinnan 700 Syp. Kun hotellin mies lahti tajusimme etta 700 on ryostohinta tasta luukusta, eika edes sesonkiaikaan. Sanoimme tasta miehelle joka alkoi kiukkuisena selittaa etta Palmyrassa kaikki on kallista, LP keksii omia hintoja ja ettemme takuulla loyda mistaan halvempaa huonetta. Meidat tyonnettiin vakisin turistiravintolaan syomaan pahaa ruokaa jossa oli vanhaa jugurttia kastikkeena. Kyselimme muutamasta muusta hotellista hintoja ja kappas vain, viereinen hotelli pyysi vastaavasta huoneesta 400 Syp. Hotelliin tultuamme sanoimme tasta miehelle etta 700 on ihan liikaa tasta paikasta, huonekin on ihan likainen. Mies pyysi istumaan alas ja alkoi pelamaan korttia ja unohti meidat taysin. Jopa on hyvaa asiakaspalvelua! Sanoimme etta joko keskustelemme nyt hinnasta tai vaihdamme hotellia. Mies oli vihaisena ja haukkui muut hotellit. Olimme tyhmina antaneet passit miehelle aiemmin. Meita alkoi kuumottaa ja sanoimme etta maksamme ja lahdemme pois, tanne emme jaa! Tasta hammentyneena mies sanoi etta voimme maksaa 600 Syp. Ei se ollut meille ihan ok mutta alkoi vasyttaa ja annoimme periksi. Tosi huono maku jai ekasta illasta Palmyrassa ja emme ihmettele etta kuuleman mukaan useat ovat alkaneet tekemaan paikkaan vain paivaretkia.

Seuraavana paivana katsastimme Palmyran kaupunkin rauniot jotka ovat 100-300 luvulta, aurinko kuumotti ja unohdimme aurinkorasvan. Totesimme etta taalla tulisi takuulla kuvata seuraava Indiana Jones -elokuva. Ostimme beduiiniperheelta huivit. Lammintakin oli ehka 25 astetta ja aavikko alkoi uuvuttaa.