Cappadociaan

Toisen Istanbul-paivan vietimme Taksimissa eli Sultanahmetin turistirysan ulkopuolella. Kavin leikkauttamassa otsatukkaani kampaajalla ja metsastimme kameratarvikkeita. Kun vihdoin loiysimme niita, Matias meinasi saada kohtauksen, kun myyja hinkkasi uuden objektiivin linssia vahan likaisella ratilla. Rauhoittumiseen loytyi kuitenkin keino eli turistibaarin vesipiippu, jota polttelimme mansikan makuisilla aromeilla. ( Ja vanhemmille tiedoksi, etta vesipiipusta tulee vesihoyrya.) Illalla suuntasimme Aasian puolelle Haydarpasan juna-asemalle ja lahdimme korottelemaan kohti Ankaraa. Matias hyvaksyi taas ravintolavaunun tarjoilijan nokkelat lisamyyntipuheet. Hytissa oli nelja sankya ja aivan liian kuuma. Valilla mittari naytti 29 astetta. Turkkilaiset miehet kai vaansivat lammityksen aina taysille.

Ankara naytti juuri niin tylsalta kuin voi kuvitella. Lampotila oli lahella Suomen lukemia. Ankaran jattimaiselta bussiasemalta lahdimme kohti Cappadociaa, tarkalleen ottaen Göremea. Nukuimme molemmat bussissa suu auki retkottaen. Göreme on pieni kyla keskella Cappadocian erikoisia maisemia. Sesonkiaikana paikka on pullollaan turisteja, mutta nyt on aika rauhallista johtuen myos kylmasta saasta (tanaan saatiin nauttia ihan auringosta). Valitsimme turisti-infosta majapaikan, koska emme jaksaneet lahtea rinkkojen kanssa niita kiertamaan. Paadyimme mukavaan Travellers Cave Pensioniin, josta saimme kahden hengen kallioon tehdyn luolahuoneen 20 eurolla. Luolahotellit ovatkin alueen erikoisuus. Soimme, otimme kuvia ja joimme bissea. Tutustuimme myos Suomessa tyoskentelevaan indonesialaiseen poikaan, joka oli asunut Turussa. Tanaan kavimme opastetulla Cappadocian kierroksella, mutta siita lisaa seuraavassa postauksessa.

Rosita